Polkupyörien evoluutio

Bicycle_two_1886

Polkupyörän historia johtaa juurensa 1800-luvun alkupuolelle. Ensimmäinen polkupyörän arkkityyppi keksittiin Saksassa vuonna 1817, joka oli ensimmäinen kaksipyöräinen kulkuväline. Ihan ensimmäiset vihjeet polkupyörän keksimiseen löytyvät kuitenkin vuodelta 1493, jolloin Leonardo Da Vincin oppilaan on väitetty tekevän polkupyörän suunnitelmia ja piirustuksia. Tämä tieto on kuitenkin varmistamatonta, eikä sen paikkansapitävyydestä ole todisteita.

Ensimmäiset polkupyörät olivat malliltaan potkupyöriä, eli niitä ei poljettu vaan ajajan piti potkia vauhtia maasta. Tällaisia pyöriä oli paljon käytössä esimerkiksi Pariisissa. Vähän myöhemmin polkupyöriin keksittiin lisätä polkimet, ja vuonna 1866 patentoitiin polkupyörä, jossa oli takarengasta huomattavasti suurempi eturengas. Polkupyöriä joilla ei ole ketjuja ja joidenka polkimet ovat yhdistetty etupyörän vipuvarsiin, kutsutaan velosipedeiksi. Näihin aikoihin polkupyörän etupyörän katsottiin olevan parhaimmillaan mahdollisimman suurena, sillä sen todettiin antavan lisää vauhtia pyörälle. Etenkin kilpailuissa tällaiset pyörät olivat hyviä.

Polkupyörä jossa oli suuri eturengas oli kuitenkin epävakaa ja aiheutti paljon vaaratilanteita, jopa kuolemia. Koska sitä oli hankala pitää pystyssä ja loukkaantumisia sattui helposti, keksittiin uudenlainen turvapyörä. Vuonna 1885 polkupyöränvalmistaja John Kemp Starley toi markkinoille Rover-polkupyörän, jossa ensin etupyörä oli vain hieman takapyörää suurempi, ja sittemmin niiden molempien koko vakiintui samaksi. Rover-pyörissä oli myös ketjuveto ja poljinkoneisto oli sijoitettu pyörän runkoon ja voimansiirto takapyörään. Näin pyörällä ajaessa oli helpompi pitää tasapaino, ja liikkeelle lähtö sekä pysähtyminen olivat myös huomattavasti turvallisempia. Kun pyörään keksittiin vielä ilmatäytteiset renkaat, se levisi ympäri maailmaa.

1900-luvun alussa polkupyörä kehitettiin jo melko nykyaikaiseksi, eikä suuria teknisiä läpimurtoja enää tapahtunut, vaan polkupyörien uudet ominaisuudet liittyivät enimmäkseen materiaaleihin, jousitukseen, vaihteisiin ja jarruihin. Kaksipyöräinen nojapyörä kehitettiin vuonna 1932, ja sillä voitettiinkin pyöräilykilpailuissa muut mennen tullen, joten nojapyörien käyttö kilpailuissa kiellettiin. Sitten nojapyörät unohdettiinkin melkeinpä näihin päiviin asti, kunnes 1980-luvulla alettiin valmistaa niitä teollisesti. Esimerkiksi Hollannissa ovat nojapyörät yhä enemmän suosiossa, ja usein niissä on myös sateelta suojaavat katteet. Maastopyörät taas keksittiin 1970-luvulla, kun joukko nuoria sanfranciscolaisia keksivät ajaa vuoren rinnettä alas moottoripyörillä. Tämä kiellettiin eroosion takia, ja moottoripyörät korvattiin mahdollisimman raskailla ja suurilla polkupyörillä, joilla vain ajettiin mäkeä alas, ja ylös mentiin kuorma-auton kyydillä. Ja sitten alettiin suunnittelemaan maasto-oloihin sopivia pyöriä, joilla voi ajaa pitkin Kalifornian kukkuloita.